11/2025: Alueyhdistyksen puheenvuoro syyskokouksessa
 |
Tiina Pesonen, Salla Sutinen, Toivo Heikkilä ja Anna Nyqvist pitivät alueyhdistyksen valtuutettujen yhdessä laatiman puheen OAJ:n syysvaltuustossa (11/2025).
Hyvät kuulijat, tuomme terveisiä pääkaupunkiseutukuplasta.
Suomen hallituksen erityisesti ammatilliseen koulutukseen kohdistuneet kurjistamistoimet, kuntien lisääntyneet velvoitteet ja laahaava työllisyys näkyvät myös pääkaupunkiseudun kunnissa. Kuntien taloudellisista haasteista kertovat esimerkiksi Vantaan laajat sopeuttamistoimet, jotka kohdistuvat kaikkiin kuntasektorin osiin. Positiivista on kuitenkin se, että tässä säästökuurissa henkilöstöleikkauksiin ei ainakaan vielä turvauduta, tosin sijaiskielto varhaiskasvatuksessa on voimassa.
Sen sijaan ammatillisen toisen asteen leikkaukset ja niiden mukanaan tuomat YT:t ovat heikentäneet ammatillisten opettajien työoloja ja koettelevat opettajien jaksamista: pienemmällä porukalla pitää tehdä enemmän töitä.
Ammatillisen koulutuksen rahoituksen radikaali muutos 2026 alkaen rahoituksen painotuksen muutokset, tutkinnon osien suorittamisen ja työllistymisen merkityksen kasvattaminen ja valmistumisen jälkeisen työllistymisen painotus muuttavat merkittävästi toimintakenttää. Samaan aikaan ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallinen vastuu on lisääntynyt. Koko ikäluokka koulutetaan, Samaan aikaan opiskelijoiden haasteet ja yksilöllisen tuen tarve ovat lisääntyneet. Yhtälö on huono.
Kuntataloutta haastavat pääkaupunkiseudulla paitsi kasvanut työttömien määrä myös kasvava lapsimäärä. Haastetta on jopa niin paljon, että lasten ja nuorten pääkaupungiksi julistautunut Espoo pohtii keinoja väestönkasvun hillitsemiseksi. Nopea kasvu vaatisi runsaasti investointeja muun muassa kouluihin ja päiväkoteihin sekä lisää opettajia töihin.
Suuri osa pääkaupunkiseudun lapsista on vieraskielisistä perheistä. Monissa yhteyksissä yhdeksi keskeisimmistä ratkaisuista tukea perheiden kotoutumista ja lasten suomen kielen oppimista on nostettu varhainen osallistuminen varhaiskasvatukseen. Vahvasti tähän suuntaan ohjaa myös Suomen hallitus. Varhaiskasvatuksen aikaan lapsilla onkin usein herkkyyskausi oppia uusi kieli, joten tavoitteelle on hyviä perusteluja. Samaan aikaan pääkaupunkiseudulla kärsitään kuitenkin yhä suuresta varhaiskasvatuksen opettajien pulasta. Systemaattisen palkkausepäkohtien korjaamisen ja työhyvinvoinnin kasvattamisen sijaan kunnat ovat pyrkineet löytämään rekrytointiongelmiin luovia ratkaisuja. Esimerkiksi Helsinki on lähtenyt ratkomaan opettajapulaa tuomalla varhaiskasvatuksen opettajia Suomeen ulkomailta. Näille opettajille opetetaan kieltä alle vuoden ajan ja sen jälkeen “kieli saa kehittyä arjessa”. On täysin selvää, ettei muutaman kuukauden opinnoilla valtaosa saavuta sellaista kielitaitoa, jota vaadittaisiin varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Kenen kielitaito kehittyy toivotulla tavalla, jos sekä aikuiset että lapset vasta harjoittelevat kieltä ja valtaosalle sekä lapsista että aikuisista kyseessä ei ole äidinkieli? Tästä näkökulmasta on käsittämätöntä, että varhaiskasvatuksen opettajilla ei ole samanlaisia kielitaitovaatimuksia kuin esimerkiksi peruspetuksen opettajilla.
Vastaavanlaista haastetta on myös perusopetuksessa, jossa valmistava opetus kaipaisi kipeästi kelpoisuusvaatimuksia opettajalle. Nyt tekijät tekijät usein vaihtuvat koululla joka syksy uusiin henkilöihin. Pääkaupunkiseudun opettajien näkökulmasta Suomen hallituksen kaavailema valmistavan opetuksen uudistaminen ja sen myötä oppilaan oikeus lisäopetukseen olisi erittäin odotettu muutos. Kielitaidottomien oppilaiden opetuksessa ei pelkkä opettajien kouluttaminen riitä. Oppilas tarvitsee opettajan henkilökohtaista ohjausta, ja se vaatii resurssia ja joustavia ratkaisuja
Tervetuloa meille töihin!