Alueyhdistyksen puheenvuoro
Tuomme teille opettajien terveiset pääkaupunkiseudulta – alueelta, jossa koulutuksen arki on monella tavalla koko maan kehityksen etulinjassa.
Talouden kiristyminen ja sen vaikutukset koulutukseen
Inflaatio on jälleen nousussa, ja sen vaikutukset tuntuvat myös pääkaupunkiseudun opettajien arjessa. Samalla Espoon ja Vantaan taloustilanne on vakava ja huolestuttava.
Espoossa etsitään jopa 70 miljoonan euron säästöjä vuosittain kolmen vuoden ajan ja Vantaalla puhutaan jopa 80 miljoonasta eurosta, ja on väläytelty valtuustosopimuksen purkamista, mikä mahdollistaisi irtisanomiset ja lomautukset.
Nämä luvut eivät ole vain talouspolitiikkaa vaan ne ovat suoraa arkea varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, toisella asteella ja korkeakouluissa.
Pääkaupunkiseudun asumiskustannukset ja väestönkasvu
Pääkaupunkiseudun asumiskustannukset ovat muuta maata selvästi korkeammat, mutta tämä ei näy palkkauksessa. Asuntojen hintojen ja vuokrien kehitys Helsingissä ja muissa PK-seudun kunnissa on jyrkästi erkaantunut muusta Suomesta.
Samalla pääkaupunkiseudun väestönkasvuennuste on 23 %, kun muu Suomi kasvaa vain prosentin. Vuonna 2030 joka neljäs lapsi tai nuori asuu pääkaupunkiseudulla ja yhä useammin heidän äidinkielensä on joku muu kuin suomi tai ruotsi..
Tämä muuttaa opettajien työnkuvaa ja lisää tuen, eriyttämisen ja kielitietoisuuden tarvetta kaikilla koulutusasteilla.
Arjen todellisuus kouluissa ja varhaiskasvatuksessa
Ryhmäkoot eivät pienene, vaikka oppijakunta moninaistuu. Suuret yksiköt, henkilöstön vaihtuvuus ja sijaispulasta johtuva jatkuva liikkuminen luovat turvattomuutta sekä työntekijöille että oppijoille. Väkivalta- ja uhkatilanteet ovat lisääntyneet lähes kaikilla koulutusasteilla.
Varhaiskasvatuksen arkea kuormittaa edelleen tiukat sijaiskäytännöt, joka aiheuttaa työntekijöiden siirtymistä ryhmästä toiseen, mutta myös eri päiväkoteihin. Kuormittavaa on myös se, että suhdelukua tarkastellaan yksikkötasolla, eikä ryhmätasolla. Tämä aiheuttaa opettajille hankaluutta suunnitella toimintaa, sillä koskaan ei voi tietää onko tiimi täysilukuinen tai saako olla itse ryhmässä toteuttamassa suunnittelemaansa toimintaa.
Suunnittelu-, arviointi- ja kehittämisajan toteutumattomuus aiheuttaa edelleen suurta eettistä kuormitusta varhaiskasvatuksen opettajille. On mahdotonta selvitä lakisääteisestä tehtävästä ilman, että sitä saa suunnitella ja kehittää rauhassa. Tämä näkyy opettajien hyvinvoinnin laskuna työsuojelussa. Suunnittelua joudutaan usein tekemään työajan ulkopuolella iltaisin kotona, koska aikaa ei työpäivän aikana löydy.
Opettajapula ei ole enää yksittäisten alojen ongelma
Helsingin varhaiskasvatuksessa pätevien opettajien osuus on noussut yli 50 prosenttiin, mikä on hyvä suunta. Samalla rekrytointi ulkomailta on osoittautunut kalliiksi ja tehottomaksi.
Vantaalla pätevyysaste on noussut, mutta esimerkiksi erityisluokanopettajista vain kolme neljäsosaa on päteviä.
Opettajapula koskee nyt kaikkia koulutusasteita ja lähes kaikkia opettajaryhmiä. Kyse ei ole enää vain lyhyistä sijaisuuksista – myös pitkät virat ja määräaikaisuudet ovat vaikeita täyttää.
Ammatillinen koulutus ja AMK-sektori murroksessa
Vieraskielisten opiskelijoiden määrä kasvaa, mikä tuo sekä mahdollisuuksia että haasteita. Kilpailu opiskelijoista kiristyy, ja koulutuspolkujen pituudet vaihtelevat.
Ammatillisessa koulutuksessa tutkintorakenteen uudistaminen on välttämätöntä: nykyinen rakenne on liian hajanainen suhteessa pieneneviin ikäluokkiin ja järjestäjien voimavaroihin.
Ammattikorkeakouluissa kansainvälisyys, rahoitushaasteet ja osaajatarpeet kietoutuvat yhteen. Laadukas koulutus ja TKI-toiminta edellyttävät pitkäjänteistä rahoitusta ja ennakoitavuutta.
Taiteen perusopetus – osa hyvinvointia ja oppimista
Pääkaupunkiseudulla on paljon lapsia ja nuoria, jotka haluavat opiskella taidetta. Taiteen perusopetus parantaa tutkitusti keskittymiskykyä, kielen oppimista ja resilienssiä – taitoja, joita lapset tarvitsevat kaikessa oppimisessa. Rahoituksen turvaaminen on välttämätöntä.
Lasten ja nuorten määrän vähetessä monilla paikkakunnilla opettajien työpaikat vähenevät. Siksi kysymme teiltä:
Olisitko sinä valmis muuttamaan pääkaupunkiseudulle työn perässä – samalla palkalla, jolla työskentelet nyt?
Meidän on järjestönä tunnistettava alueelliset erot ja niiden vaikutus edunvalvontaan. Pääkaupunkiseudun erityispiirteet on otettava vakavasti, jotta voimme turvata opettajille kohtuullisen toimeentulon ja työolot – ja sitä kautta laadukkaan kasvatuksen ja koulutuksen kaikille lapsille ja nuorille.
Siksi on tärkeää, että myös pääkaupunkiseudun ääni kuuluu vahvana OAJ:n sisällä, esimerkiksi toimikunnissa ja hallituksessa.